tiistai 9. helmikuuta 2016

Tämän kasvattajan tavallinen arkipäivä

Pitkästä aikaa avautumispostaus. Kiitos erään tämänpäiväisen tapahtuman.

Eikä tämä postaus varsinaisesti edes liity hamstereihin, paitsi ohimennen, vaan nimenomaan siihen arkeen, joka ei todellakaan ole pelkkää hamsteria, vaikka moni niin varmaan luuleekin. Kerronpa nyt siis tämänpäiväisestä tuikitavallisesta päivästäni.

Pelkistetty versio tästä päivästä.
Herätyskello soi 6:30. Avaan tietokoneen ja hoidan aamutoimia. Istun hetken myös koneen ääressä teekupposen kanssa ja selaan sähköpostit ja Facebookin. Huomaan yöllä yhden aikaan tulleen hamsterikyselyn molemmissa, sähköpostin merkkaan lukemattomaksi ja päätän vastata siihen illalla.
7:05 painun pihalle ja ruokin ja juotan eläimet ihanassa helmikuisessa vesisateessa.
7:20 lähden töihin.
16:50 saavun kotiin hoidettuani töiden jälkeen kaupungilla pari juoksevaa asiaa.
17:00 avaan koneen ja syön samalla vähän välipalaa isompaan nälkään ja seurustelen puolisoni kanssa.
17:30 lähtö 6,5km päähän kyläkauppaan (apua, kahvimaidot on loppu!) ja postiin hakemaan pakettia. 
18:10 takaisin kotona 
Tässä välissä ruuanlaittoa ja muita kotitöitä ja eläinten huoltoa jne.
19:20 saunaan.
19:50 saunasta.
Ja kello onkin jo tässä kohtaa kahdeksan. Enkä ole vielä edes syönyt ruokaani. Parin tunnin päästä pitäisi olla nukkumassa, että jaksaa taas aamulla töihin. Vielä täytyisi kuitenkin tsekata niitä syrkkien kiimoja ja ties mitä muuta. Hamsterit "huollan" muutenkin aina vasta illalla, silloinhan ne ovat hereilläkin. Ai niin, ja pyykkiäkin piti pestä ja sitä, tätä ja tuotakin vielä tekemättä. Apuaa, mihin aika katoaa, miksi arki-illat ovat niin lyhyitä?!

Mitenpä siis luulette, että suhtaudun sellaiseen hamsterinkyselijään, joka on laittanut yöllä yhden maissa viestin sekä sähköpostiin, että Facebookin kasvatussivulle ja jonka viestit luen kyllä pikaisesti aamulla teekupposeni ääressä, mutta en kuitenkaan ehdi vastaamaan, kun kysytään kahta urosta ja kahta naarasta jalostukseen ja pyydetään niistä kuvia ja sukutauluja. Ja vielä englanniksi. Hieman enemmän keskittymistä vaativa vastaus siis. Pitäisi miettiä, että onko minulla sopivia pareja edes tuohon tarjota. Siirrän siis homman iltaan.
Tulen kotiin ja 17:00 huomaan, että olen saanut "voisitko vastata" -tyyppisen hoputusviestin samaiselta kyselijältä klo 15:00. Luuletteko, että se kannustaa vastamaan yhtään nopeammin vai siirtyyköhän vastaus vielä vähän pidemmälle kuin aikomus oli? Meneekö kuppi nurin?
No, tällä kertaa se kuppi meni nurin ja vastasin varmaankin melko tylysti, että olen kyllä viestin lukenut aamulla ennen töihinlähtöä, mutta en silloin ehtinyt vastaamaan enkä ehdi kyllä nytkään kun olen päässyt kotiin nyt 9,5h myöhemmin siitä kun aamulla lähdin. Että nyt on ikävä kyllä odotettava kiltisti iltaan asti, jos mielii saada vastauksen. Mainitsin myös, että tämä on harrastukseni ja minulla on palkkatyö erikseen, että en todellakaan ole 24/7 tavoitettavissa ja tämänkaltaiset hoputusviestit saavat minut vain ärsyyntymään.

Näitä tulee aina joskus. Usein kun Facebookin messengeriin kilahtaa viesti, tulee se tsekattua enemmin tai myöhemmin. Jos se on joltain tuntemattomalta hamsterinkysyjältä, siihen tuskin tulee vastattua kahvitauolla tai esim. reissussa ollessa. Vastapuoli kyllä näkee viestin tsekatuksi ja kohta tuleekin näitä "??!!", "voitko vastata", "vastaa!" ym. -viestejä. Ei näin. Ei todellakaan näin. Viimeksi lokakuussa Ruotsissa ollessamme sain myös näitä viestejä heti kun vain pääsimme takaisin laivaan ja wi-fi-verkon vaikutusalueelle. Eihän se viestin lähettäjä voi tietenkään tietää, että vastaanottaja on nukkunut edellisenä yönä 3h ja viettänyt sen jälkeen 16h hereillä ja liikkeellä ja on väsynyt ja nälkäinen eikä todellakaan kiinnostunut juuri sillä hetkellä minkäänlaisesta turhanpäiväisestä chattailystä, mutta... Eihän se viestin lähettäjä saisi myöskään olettaa, että siellä se makaa perse homeessa kotonaan eikä vaan viitsi vastata? ;)

Halusin tässä avautumisoksennuksessa tuoda esille, että olen tosiaan ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen. Hamsterit ovat todella pieni osa tavallista arkipäivääni. Lapsia minulla ei ole, onneksi, en ymmärrä miten pyörittäisin arkea, jos täytyisi vielä lapsistakin huolehtia ja niihin uhrata aikaa. Aika monella kasvattajalla kuitenkin lapsia on. Hatunnosto heille. Mitenköhän heidän aikansa riittää vastata kaikkiin kyselyihin 24/7? ;)

Ja kyllä, tämän avautumisen ehdin kyllä tässä iltani ratoksi kirjoittaa, vaikka muuten onkin muka niin kiire, niin kiire, ettei yhteen kyselyyn voi vastata... :D Tämänkin ajan olisin tosiaan voinut käyttää siihen viestiin vastaamiseen, mutta yksi ainoa "voisitko vastata" -viesti voi muuttaa kaiken... Tosin, tähän tekstiin ei panostettu turhia, joten ehkä sen huomaa... :D

Tässä muuten myös samalla aika monta syytä siihen, miksi pyydän aina kaikki yhteydenotot sähköpostilla. Vielä kun sitä osattaisiin noudattaa.

Ps. Olen oikeasti ihan kiva. Ehkä.


5 kommenttia:

  1. Nää on niin kakspiippuisia... Kirjalliset kyselyt siitä hyviä että voi ite päättää milloin vastaa. Puhelussa on toisaalta helppo selvittää kaikki asiat saman tien eikä tarvi ootella vastausta että onkos millainen asumus jne. Mut toisinaan kun ne puhelut tulee kun oot työn tuiskeessa niin joutuu välillä vastailemaan myös "Lehmäkö siellä huutaa?" kysymyksiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tuurilla puhelut tulee aina jossain bussissa, kaupassa, luennolla, nukkuessa ja ties milloin, ei koskaan silloin kun olisin tietokoneen ääressä jossa voisin tarkistaa poikastilanteen. En siis ota puheluita vastaan :D

      Poista
    2. Joo, mäkään en tykkää jutella tuntemattomien kanssa puhelimessa hamsuista niitä näitä ja selittää asioita, jotka löytyisi helposti googlaamalla. Jossain näyttelyissä ym. se on eri juttu, mutta yleensä ne puhelut tulee tosiaan juuri silloin kuin olisi muutakin tekemistä...

      Poista