torstai 23. elokuuta 2012

Pohdiskelua

Yritän tässä nyt koota hiirikasvatustani koskevia ajatuksiani tekstiksi. Tulee varmasti tylsä postaus, jota kukaan ei jaksa lukea eikä ketään edes kiinnosta, mutta josko sitten ihan itseäni varten vaikka. 

Näyttelyt kiinnostaisivat minua kovasti. Mutta ei minulla taida olla mitään näytettävää. Tänä vuonna on ollut jo kolme näyttelyä, joihin olisin hyvin voinut lähteä; Pomarkku, Jalasjärvi (tämä tosin oli yönäyttely) ja nyt viime viikonloppuna Humppila. Kaikki ihan sopivan matkan päässä. No, Jalasjärvi ehkä turhan kaukana, varsinkin kun olisi yöllä tarvinnut ajella takaisin. 

Marsunäyttelyitä harrastan ahkerasti, mutta se on eri asia. Marsuista sentään tiedän ja tajuan jotain. Hiiristä en mitään. En suoraan sanottuna tiedä, millainen hiiri on hyvä. Onko pointit tarpeeksi tummat ja onko karva tarpeeksi kiharaa ja niin edelleen.. Ja entäs se tyyppi sitten! Tuskin kukaan minua näyttelystä pihallekaan nauraa, hiiristit ovat kuulemma mukavaa porukkaa, mutta en silti haluaisi lähteä jollakin karmealla rupusakilla liikenteeseen. 

Osittain ehkä siksi olenkin ihastunut nyt rumpwhiteihin. Niistä nyt ainakin heti näkee kuvion tason. Minulla on kaksi naarasta, joista toisella on ihan kiva kuvio, vaikka vajaa sekin ja toisella vain pieni valkoinen täplä takapuolessa. Ja innolla odotankin näiden jälkikasvua. Vielä täytyisi jostain saada kiva self värinen uros (ei tietenkään mitään valkoista), jota voisi tytöille käyttää. Tuo oma lks si Gallium Beta on kuitenkin jo aika pappa, kohta vuoden.

Toisaalta olen taas niin kovin ihastunut noihin kikkuroihinkin.. Alunperinhän minun piti aloitella projektia lk ja lks himalayan kanssa, mutta nyt hiirihyllyn näyttävät valloittaneet pksa simskut ja himmyt. Ja ne pari rumppista, joista toinen on tiineenä. Että yritä tässä nyt sitten vaikuttaa järkevältä ja vakavasti otettavalta, kun mieli koko ajan muuttuu. Ihan liikaa vaihtoehtoja.. Toisaalta joku ihan self värikin kiinnostaisi, mutta.. Aaagh.

Myös hiiriporukoihin mukaan pääseminen arveluttaa. Olenhan minä itseni joskus marsupiireihinin tunkenut, en vain muista miten. Nyt kuitenkin olen jo toista vuotta hallituksessa ja hoidan ties mitä yhdistyksen toimia, valioanomuksista jäsenlehden päätoimittamiseen. En kuitenkaan näin syvälle hiirihommiin haluaisi, mutta porukkaan mukaan kuitenkin. Ehkä siihen auttaisi, jos joskus uskaltaisi sinne näyttelyihinkin asti.. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti