maanantai 5. marraskuuta 2012

Orava, jolla on käpy jäässä

Olen tässä jokusen päivän miettinyt, pähkäillyt ja pohtinut.

Nimittäin tätä koko hiiriharrastusta. Tämä on nyt kolmas kerta kun minulla hiiriä on.

Ensimmäiset hiiret tulivat vuonna 2006, jos en ihan väärin muista vuosilukua. Ensin oli kaksi naarasta, sitten viisi. Näiden jälkeen ei hetkeen tullutkaan uusia.

Seuraavat hiiret toin vuoden 2010 Nordicista Ruotsista, niitä oli neljä naarasta. Lauman jatkoksi hankin kolme lisää Suomesta. Näidenkin jälkeen oli taas taukoa.

Tämän kertainen hiiriharrastus alkoi helmikuussa 2012, ruokahiirikasvatuksella ja laajeni siitä hyvin pian ihan kasvatukseksi. Ensin oli tarkoitus kasvattaa himmyjä, sittemmin rumpwhitejä. Molempia muunnoksia siis löytyi.

Koin rumppikset omaksi muunnoksekseni, vaikkakin haasteelliseksi sellaiseksi. Olin saanut haalittua ihan hyvän satsin aloituseläimiä, kunnes... Tässä eräs kaunis ilta menin marsulaan ja huomasin, että hiiriä oli kohdannut joukkotuho. Kahdessa vierekkäisessä boksissa oli kummassakin kolme kuollutta hiirtä eli kaikki kummankin boksin asukkaat. Kaikissa muissa bokseissa oli kaikki kunnossa. Näissä kahdessa boksissa oli ulkoisesti kaikki olosuhteet kunnossa, oli vettä ja ruokaa. Aamulla muistan marsujen aamuruokinnan yhteydessä (hiiriä en ruoki aamulla, enkä muutenkaan tutki niitä, hiirien vuoro on aina illalla) nähneeni vielä bokseissa vilinää enkä ollut aavistanut mitään. En vieläkään pysty käsittämään, mistä tämä massakuolema johtui.

Ja mikä pahinta, niistä kuudesta kuolleesta hiirestä viisi oli rumppiksia. Siinä putosi kertaheitolla pohja pois koko rumppiskasvatukselta. Kyllä otti päähän ja ottaa vieläkin. Enkä siis tiedä, mitä tekisin nyt hiirien kanssa ylipäätään.

Jäljelle jääneillä rumppiksilla tuskin saan  yhtään mitään aikaan. Himmyjen parissa toki voisin jatkaa, mutta kun se intohimo rumppiksiin ehti jo syntyä. Välillä mietin koko hiirikasvatuksen lopettamistakin, ainakin toistaiseksi. Jos aloittaisi uudelleen alusta sitten, kun on ehtinyt "kerätä voimia" ja uutta intoa.

Nyt olisi hyvä sauma tarjota minulle jotain hyvää "aloituspakettia" jostain muunnoksesta, tässä tyhjän päällä kun tässä nyt hengaillaan hiiriharrastuksen suhteen. :P Uusien rumppisten haaliminen tuntuu turhan suurelta urakalta.

En tiedä. En tosiaan tiedä...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti