perjantai 23. marraskuuta 2012

Elämäni hamsterit

Ensimmäiset hamsterini olivat talvikkoveljekset Väinö ja Viljami joskus ollessani ala-asteikäinen. Eli joskus 90-luvun puolivälin paikkeilla. Väinö oli normaali ja Viljami safiiri. Kuvia ei ole, koska, no, siitä on aikaa 17-15 vuotta. Pojat myytiin yhdessä, mutta erottaahan ne piti koska tappelivat niin kovasti.

Seuraava hamsterini oli pk creme syyrialainen naaras, joka ostettiin eläinkaupasta ja joka sai nimekseen Pippuri. Pippuri eli 24.1.2008 - 22.2.2010 ja on ehdottamasti kaikista unohtumattomin hamsteri elämässäni.


Pippuri mm. söi soppaa.


...sekä joi Koffia.

Pippuri teki lähtemättömän vaikutuksen myös puolisooni, joka Pippurin kuollessa askartelikin sille todella kauniin pienen arkun puusta. <3

Pippurin kanssa samoihin aikoihin meillä oli myös safiiri talvikko, Timjami. Eläinkaupasta hankittu myöskin. Timjamista en pitänyt erityisemmin, koska se narisi, jos sen dunan lähellä edes oli. Pelottava eläin, kaiken kaikkiaan, vaikkakin kaunis.


Timjami


2009 meille muuttivat myös roborovskiveljekset Nino ja Ragnar eräältä tutulta marsukasvattajalta.


Nino ja Ragnar

Ragnar oli normaali ja Nino husky. Pojat muuttivat meille kahdeksan viikkoisina ja Nino oli paljon pienempi kuin Ragnar. Myöhemmin pojat täytyi erottaa Ragnarin rökittäessä Ninoa ja Ragnar muuttikin ystävälleni.


Syksyllä 2011 meille muutti kaksi talvikkopariskuntaa sekä yksi robopariskunta, kun ystäväni eläinkauppa lopetti toimintansa. 








Sittemmin syntyi syntyi tällaisia


ja tällaisia



Robot eivät valitettavasti koskaan lisääntyneet. Kumpaankin talvikkopoikueeseen tosiaan syntyi viisi poikasta, toiseen viisi normaalia, toiseen viisi safiiria. Talvikoita en koskaan ole kuitenkaan tuntenut "omaksi jutukseni", alunperin sieltä eläinkaupastakin piti tulla vain se robopariskunta, mutta jotenkin talvikotkin kummasti vain päätyivät autooni. 

Syrkkien kasvattamisesta olen haaveillut iät ja ajat, varmasti ennen marsukasvatuksen aloittamistakaan. En tiedä, miksi en ole ikinä asialle mitään tehnyt. Sama juttu vähän robojen kohdalla. Tai no, sanotaan, että roboja minun piti alkaa silloin kasvattamaan, kun tuo pariskunta kotiutui, mutta ne eivät tosiaan koskaan lisääntyneet ja talvikotkin hieman sotkivat kuvioita. Sitten tulivatkin hiiret ruokakasvatuksen merkeissä ja niin edelleen. Katsotaan, josko nyt tosiaan olisi robojen (ja syrkkien) aika. :)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti